EN | SE | DE

Sukupolven yli perimisestä ja ennakkoperinnöstä

Nykyisillä perillisasemassa olevilla sukupolvilla on usein itselläänkin jo verraten paljon omaisuutta eikä heillä näin ollen ole välttämättä samanlaista tarvetta omaisuudelle kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Tämän vuoksi perinnönjättäjät ja -saajat ovat erikseen tai yhdessä ryhtyneet miettimään perinnön siirtoa suoraan seuraavalle sukupolvelle eli perinnönjättäjän lapsenlapsille. Tähän on olemassa eri vaihtoehtoja.

Lahja ja ennakkoperintö

Omaisuutta voi lahjoittaa jo perinnönjättäjän eläessä. Perintökaaren mukaan, jos omaisuutta lahjoitetaan rintaperilliselle eli omille lapsille, saanto katsotaan ennakkoperinnöksi, jollei lahjaa annettaessa ole toisin määrätty tai olosuhteiden perusteella ole katsottava niin tarkoitetun. Tämä ns. ennakkoperintöolettama koskee kuitenkin sanamuotonsa mukaisesti ainoastaan lahjoituksia lähimmälle perilliselle. Näin ollen esim. isovanhemman lahjoitusta oman rinta­perillisensä eläessä lapsenlapselleen ei ole katsottava ennakkoperinnöksi. Jos perinnönjättäjän rintaperillinen sitä vastoin on kuollut, katsotaan lapsenlapsen saama lahja suoraan lain nojalla ennakkoperinnöksi. Tällöinhän lapsenlapsi on perinnönjättäjän lähin perillinen.

Ennakkoperinnön huomioon ottamista koskevat säännökset ovat tahdon­valtaista oikeutta. Lahjan antajan käsitys siitä, mikä on oikein ja kohtuullista sekä se, kenelle hän omaisuuttaan haluaa lahjoittaa, syrjäyttää ennakkoperintösäännöstön soveltamisen. Näin ollen on ensinnäkin mahdollista yhden perillisen tai sukuhaaran suosiminen muiden kustannuksella. Toisaalta, jos sukuhaaroja on useita eikä ketään haluta suosia, perinnönjättäjä voi määrätä lapsenlapselle annettavan omaisuuden ennakkoperinnöksi, siinä tapauksessa, että rintaperillinen kuolee ennen perittävää. Jos tällaista määräystä ei ole, ko. sukuhaara saa aikaisemmin saamansa omaisuuden lisäksi heidän vanhemmilleen kuuluvan osuuden pesästä.

Testamentti

Toinen vaihtoehto omaisuuden siirtämiseen sukupolven yli on sukupolven ohittava testamentti. Tällaisessa tapauksessa omaisuutta testamentataan suoraan esim. lapsenlapsille. Tämä on yksinkertainen tapa ja samalla tästä menettelystä on se hyöty, että näin vältetään yhden sukupolven verotus.

Perinnöstä luopuminen

Kolmas vaihtoehto on perinnöstä luopuminen. Perinnöstä luovuttaessa päätöksen omaisuuden siirtämisestä perinnönjättäjän lapsenlapselle tekee perinnön ensisijainen saaja, ei perinnönjättäjä. Perinnöstä voidaan luopua joko ennen perittävän kuolemaa tai sen jälkeen.

Ennen perittävän kuolemaa tapahtuva luopuminen tapahtuu useimmiten hyväksymällä perittävän eläessä tämän tekemä testamentti. Luopuminen on yksipuolinen oikeustoimi ja luopumistahdonilmaisu on osoitettava perittävälle. Edellytyksenä luopumisen hyväksymiselle on, että luopuminen on tullut perittävän tietoon.

Lakiosaperillisellä (rintaperillisellä) on aina oikeus vaatia luopumisestaan vastike. Tällainen korvaus voidaan suorittaa joko luopujalle itselleen, jolloin korvauksen edellytetään olevan kohtuullinen, taikka korvaus voidaan osoittaa suoritettavaksi myös muulle kuin luopujalle itselleen. Lain mukaan rinta­perillinen saa luopumisestaan huolimatta lakiosansa, jollei hänen puolisolleen testamentin taikka jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.

Perinnöstä voidaan luopua myös osittain. Silloin, kun luopuminen rajoitetaan murto-osaan perintöosasta, oikeustoimen vaikutus riippuu luopumisen laajuudesta. Perillinen voi aina luopua korvauksetta lakiosansa ylittävästä osuudesta. Lakiosaa rajoittava luopuminen edellyttää, että luopujalle maksetaan edellä mainituin tavoin luopumisen kohteena olevaa lakiosan murto-osaa vastaava kohtuullinen korvaus.

Testamentista luopuja voi rajoittaa tahdonilmaisun vaikutukset koskemaan vain itseään ja ilmaista ennakkoluopumistahtonsa siten, että hän luopuu lastensa hyväksi perinnöstä. Tällöin hän vetäytyy pesästä ja hänen tilalleen tulevat ne, jotka olisivat perintöön oikeutettuja hänen kuollessaan ennen perittävää.

Mikäli luopuja ei tahdonilmaisussaan rajoita ilmaisua koskemaan ainoastaan itseään taikka milloin luopujan tahdonilmaisu jää epäselväksi, riippuu hänen saamastaan korvauksesta se, ulottuuko luopuminen koskemaan sijaisperillisiä.

Myös perittävän kuoleman jälkeen tapahtuvan luopumisen on tapahduttava kirjallisesti. Luopujan tilalle tulevat sijaisperilliset. Jos ensisijainen perillinen haluaa itse välttyä perintöverolta, perinnöstä luopumisen on oltava "puhdas", eli ensisijainen perillinen ei saa lainkaan ryhtyä perintöön tai muutenkaan siitä määrätä. Perunkirjoitukseen voi kyllä osallistua, mutta mistään omaisuusesineestä ei saa määrätä taikka ottaa vastaan omaisuutta. Luopujan osuus siirtyy sille, joka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perittävä voi kyllä rajoittaa luopumisen koskemaan myös koko sukuhaaraa.

Juha Auvinen

Päivitetty 7.9.2012

Juha Auvinen
Juha Auvinen
010 320 8445